Tänään on monta syytä olla iloinen :D Ensinnäkin on perjantai ja toiseksi PIHA ON HERÄNNYT ELOON. Olin eilen ihan onneton, kun blogini tuntui mahdottomalta ja toivottomalta projektilta. Kuvata nyt pihan elämää huhtikuun ajan, kun lumi sulaa päivässä postimerkin kokoisin aluein. Viime yönä tuli lunta ja maa oli aamulla valkoinen. Kieltämättä masentavaa, mutta pettymys vaihtui iloksi, kun saavuin kotiin puolenpäivän jälkeen. Pihassani olikin elämää, vaikka on edes hädin tuskin näkyvissä.
Lilan väriset tulppaanit, jotka sain äidiltäni toissa syksynä. Ne ovat erityisen rakkaat ja niiden tuloa odotan eniten. Ne muistuttaa minua äidistäni ja niistä kaikista hyvistä hetkistä, jotka yhdessä saimme viettää.
Tämä on myös totisesti lempikasvini. Isomaksaruoho. En ymmärrä, miksi näin kauniille ja ihanalle kasville on pitänyt antaa niin tylsä nimi. Ruotsinkielessä kasvin nimi on
Rakkauden yrtti, joka onkin paljon osuvampi
. 
Ja krookus, kevään tunnusomaisin merkki heti leskenlehden jälkeen. Nämä epäonniset kasvit kasvattivat viime keväänä kauniit lehdet, mutta ei kukkia. Söikö kanit nuput vai myyrät sipulit. Arvoitus minulle...
Lilan väriset tulppaanit, jotka sain äidiltäni toissa syksynä. Ne ovat erityisen rakkaat ja niiden tuloa odotan eniten. Ne muistuttaa minua äidistäni ja niistä kaikista hyvistä hetkistä, jotka yhdessä saimme viettää. 
Tämä on myös totisesti lempikasvini. Isomaksaruoho. En ymmärrä, miksi näin kauniille ja ihanalle kasville on pitänyt antaa niin tylsä nimi. Ruotsinkielessä kasvin nimi on Rakkauden yrtti, joka onkin paljon osuvampi. 
Ja krookus, kevään tunnusomaisin merkki heti leskenlehden jälkeen. Nämä epäonniset kasvit kasvattivat viime keväänä kauniit lehdet, mutta ei kukkia. Söikö kanit nuput vai myyrät sipulit. Arvoitus minulle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti