Jaaha. Taitaa olla aika herätellä blogi horroksesta. Uusi huhtikuu kolkuttelee jo oven takana. Kevät saanut niskalenkin talvesta ja lumi sulaa vauhdilla. Aah.
Lunta riittää vielä pihalla vaikka osa jo sulanutkin. Vaikka koko talvi päiviteltiin sitä, että lunta tulee ihan liikaa, niin silti tunnen pientä haikeutta lumikinosten haihtuessa. Niihin nimittäin kätkeytyy ihania muistoja pikkumiehen ensimmäisestä talvesta.
En uskonut, että jaksaisin innostua tänä keväänä tästä blogista, mutta väärässä olin. Tästä se lähtee (toivottavasti)
